Christina Haukka

Kansainvälinen tarinankertoja, sommelier ja viininkasvattaja

”Itkin. Se oli suurin kunnianosoitus, jonka olen koskaan saanut. Tuo hetki vahvisti, että tämä pitkä matka on ollut kaiken arvoinen.”

Christina ei aina työskennellyt viinien parissa.
Hän toimi yli kymmenen vuotta krematoriossa, ennen kuin päätti luopua vakaasta työstä, myydä omaisuutensa ja lähteä Bordeaux’hon opiskelemaan viiniä. Päätös ei ollut kevyesti tehty, vaan elämänmittaisen oivalluksen seurausta.

”Työskenneltyäni hauta-alalla opin, että elämä on lyhyt. Kun kipinä syttyy, siihen täytyy tarttua.”

Viiniin hänen suhteensa syntyi kuitenkin jo varhain. Lapsuudessa Kanadassa hän näki vanhempiensa hitaasti tanssivan olohuoneessa punaviinilasien häivähdyksessä. Viini ei kuulunut arkeen, vaan juhlaan. Se merkitsi aikuisuutta, rakkautta ja jotain, mikä sai ihmiset hymyilemään. ”Kun kysyin äidiltä, miksei he juo viiniä useammin, hän vastasi että viini on erityisiä hetkiä varten. Ja me olemme liian kiireisiä.”

Ranskassa Christina kohtasi viinimaailman rakenteet, jotka eivät aina olleet valmiita ottamaan vastaan ulkomaalaista naista sommelierina. ”Monille olin ensimmäinen nainen sommelierin roolissa. Yksi asiakas jopa vaati, että saa avata pullon itse, koska naisen kosketus voisi ’pilata viinin’. Hänen vaimonsa näytti siltä kuin haluaisi vajota maan alle.”

Ulkomailla työskentely avasi konkreettisesti sen, kuinka syvällä viinialan rakenteissa sukupuolittuneet odotukset voivat olla.
Christina kertoo, kuinka hänen tuli lähettää viisi työhakemusta saadakseen edes yhden haastattelun, kun taas miespuoliset opiskelutoverit saivat yhteydenottoja jokaisesta lähettämästään CV:stä. ”Työpaikat saattoivat olla auki kuukausia, mutta haastatteluita ei järjestetty ennen kuin mies haki paikkaa.” Nämä kokemukset eivät lannistaneet, vaan lisäsivät ymmärrystä siitä, miten tärkeää on paitsi avata ovia muille, myös puhua ääneen niistä, jotka vielä ovat lukossa.

Näistä kokemuksista huolimatta – tai juuri niiden takia – Christina jatkoi intohimoisesti eteenpäin. ”Ranskassa saat anteeksi melkein kaiken, jos sinulla on aitoa intohimoa. Se korvaa aukot tiedoissa, sukupuoliroolit ja odotukset.”

Christinan mukaan viiniala, kuten moni muukin ala, on tehnyt edistysaskelia tasa-arvon suhteen, mutta haasteita on yhä. Hän nostaa esiin työn vaativat ilta- ja viikonlopputunnit sekä perhe-elämän kanssa yhteensovittamisen vaikeuden, jotka asettavat erityisesti naiset epätasa-arvoiseen asemaan. Viiniala on edelleen vahvasti miesvaltainen, ja vaikka ilmapiiri on muuttumassa, työelämän rakenteet eivät vielä tue kaikkien pitkää uraa samalla tavalla.

”Hyvin harva äiti haaveilee siitä, että viettäisi lasten elämän tärkeät hetket tarjoilemassa viiniä vieraille. Vaikka kumppani olisi kuinka tukena, se ei aina riitä.”

Christinan viinifilosofia rakentuu avoimuuden, luonnon ja ihmisten ymmärtämisen varaan.
Hän suosii viinejä, joiden taustalla on ympäristön huomioiva viljely, mutta ennen kaikkea viinejä, jotka kertovat tarinaa. Viini ei ole hänelle pelkkä juoma, vaan kokemus, jonka ytimessä on kohtaaminen. Hänen mieleenpainuvimmat viinimuistonsa eivät liity kallisiin pulloihin, vaan jaettuihin hetkiin.

”Viinimuistot syntyvät hetkistä, eivät vain pulloista. Ne liittyvät hyvään keskusteluun, ystävään, kauniiseen paikkaan tai johonkin yllättävään.”

Yksi rakkaimmista muistoista on hikiseltä ranskalaiselta juna-asemalta: rikkoutuneen junan kuumassa vaunussa, sulaneen suklaan, sipsejen ja puolikkaista muovipulloista juodun punaviinin keskellä. ”Meitä oli kaksi viiniammattilaista ja tietenkin myös kaksi viinipullonavaajaa, yksi viinipullo ja tyhjä vesipullo, jonka sahasin kahtia. Konduktööri kulki ohi ja totesi olevansa kateellinen: ’ Tekisi mieli liittyä seuraan, mutta täytyy olla töissä’. ”

Tällä hetkellä Christina viljelee omaa viinitarhaansa Rymättylän saaristossa.
Ensimmäiset 80 Gewürztraminer ja Solaris köynnöstä selvisivät talvesta, ja tänä kesänä istutetaan 160 lisää. Samalla hän on mukana Meggalan viinitilan projektissa, jossa kokeillaan viiniköynnösten kasvatusta Satakunnan alueella.

Hän haaveilee myös suomalaisen viinimestarikoulutuksen uudelleensyntymisestä. ”Kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa ulkomaille opiskelemaan. Siksi tarvitaan koulutus, joka mahdollistaa ammattimaisen oppimisen myös Suomessa. Kun se päivä tulee, haluan kutsua opiskelijat tarhalleni oppimaan.”

Christina neuvoo alalle tähtääviä pysymään uteliaina ja ottamaan selvää kaikesta mahdollisesta. ”Pysykää uteliaina, pitäkää hauskaa ja muistakaa juoda myös vettä. Ja hakekaa viinikouluun – opiskelu ja ohjaus ovat avain kaikkeen.”

Viini on Christinalle elävä yhteys: ihmisiin, hetkiin ja paikkoihin.
Se ei ole pelkästään ammatti, vaan tapa olla maailmassa. Ja siihen maailmaan hän kutsuu mukaan, pullo kerrallaan.