Liisa Tirronen

Portfolio Director, Partner | Hedon Oy

Kerro itsestäsi ja yhteydestäsi viiniin?
Suhteeni viiniin on suvaitseva ja moninainen. Olen armollinen omalle viinimaulleni. Oikeastaan kukaan ei tiedä mikä henkilökohtainen preferenssini on reduktiivisia samppanjoita lukuun ottamatta.
On olemassa työminä ja vapaa-ajan minä.
Työminä on avoin kaikelle hyvin tuotetulle ja valmistetulle viinille alkuperään tai hintaan katsomatta. 
Vapaa-ajan minä on melko tylsä, vähemmän seikkailunhaluinen ja aika fakkiintunut. Olen helppo miellyttää, kunhan ymmärtää reseptiikan. Vapaa-ajan minä ei myöskään kikkaile eikä knoppaile. Paitsi Alkon vanhoilla tuotekoodeilla tietyssä tunnetilassa. 

Mikä on ensimmäinen viinimuistosi?
Valmistuin Perhosta -82.  Suuntasimme luokkaisten kanssa viinimatkalle Jerez de la Fronteraan. 
Muistan ikuisesti miltä La Inan kullanhohtoiset, suolaisen intensiiviset pisarat Andalucian paahtavan auringon alla maistuivat. En ollut uskoa juuri kokemaani ja siitä hetkestä ei ollut paluuta. Nimesin myöhemmin esikoistyttärenikin lupaukseni mukaisesti Inaksi. 

Kuinka päädyit viinibisnekseen?
Mielestäni olen ollut koko aikuisikäni viinibisneksessä.
Kiinnostukseni viineihin kasvoi Saksassa asuessani ja siellä ravintoloissa työskennellessäni. 

Saksan vuosien jälkeiset vuodet laivoilla sinetöivät kohtaloni; viinit olivat intohimoni kohde. Vuodesta 2018 olen luotsannut omaa bisnestä, Hedonia. Päätyminen omaan putiikkiin oli vuosien tulos. Halusin luoda itselleni ja kollegoilleni turvallisen ja miellyttävän työympäristön. Uskon että olen saavuttanut tämän etapin. Vielä on kuitenkin muutama unelma toteuttamatta.

Mikä on viinifilosofiasi ja mihin tähtäät viinejä valitessasi?
Viinifilosofiani riippuu täysin tilanteesta. Itselleni valitsen sitä mitä kroppa tahtoo, eli happoja ja-tai kuplia. En välitä tippaakaan muiden mielipiteistä kuinka minun tulee nauttia esim. ruokani ravintolassa. Michelin ravintolassa voin aivan hyvin tilata Errazurizin Sauvingnon Blancia kyyhkylle. 

Mieheni aina sanoo, että minulla on täydellinen makuaisti. Niin tai näin, osaan kyllä maistaa päässäni annokset ja liittää niihin sopivat viinit.
Viinejä valitessani vieraille tai suositellessani tähtään harmoniaan. Mielestäni minun tehtäväni ei ole leikkiä suurta staraa viiniä valitessa, vaan kunnioittaa todellisia tähtiä; keittiömestaria, joka on annoksen luonut ja viinintekijää, joka on viinin tehnyt. Ammattitaitoa on valita viinit ruualle niin, että molemmat osapuolet loistavat.
On itsekästä leikkiä  yllätyksellistä niin, että toinen jää toisen varjoon.
Yllätyksellinen voi olla myös maltillisesti.

Oletko naisena kokenut haasteita miesvaltaisella viinialalla?
Voisin kirjoittaa aiheesta kirjan ja ehkä kirjoitankin!
Kirjoittaja on jo selvillä ja työnimikin on olemassa, tosin sitä en vielä paljasta!

Onko tämä edelleen ongelma vai vanhaa stereotypiaa?
Fidilidii sanoi Scarlett O’Hara Tuulen Viemässä ja niin sanon minäkin. Ei kun eteenpäin.

Kohdeltaisiinko Sinua alalla toisin, jos olisit mies?
En osaa kuvitella itseäni miehenä.
Olen ”strong independent woman”, ja ylpeä sellainen.

Ennen ravintola-ala toimi vahvasti porttina viinialalle, nykyään alalle suuntaa tekijöitä myös suoraan.
Kuinka koet, että viinialaa saisi Suomessa vahvistettua ja minkä neuvon antaisit alalle suuntaaville nuorille?
Kyllä mielestäni alalle on tulijoita aivan riittävästi. Ehkä yleispätevänä neuvona toteaisin, että ahkeruus on avain onneen. Luulen, että seuraava sukupolvi onkin riittävän viisas, avoin ja maailmaa nähnyt.
Kova työ, uteliasuus, hyvät tavat ja korkea työmoraali ovat avainasemassa alkoholialalla. 

Millaisia tavoitteita viinin suhteen sinulla on tulevaisuudessa? 
Voi, niitä on monia. Vielä vuosi sitten sanoin, etten jää eläkkeelle ennenkuin Villa Marian legendaariset Chardonnayt ovat rantautuneet Suomeen. Nyt niitä on pian Alkoissa kaksin kappalein.
Mitä vielä? No vaikka mitä! Päässä syntyy uusia keitoksia koko ajan!