Kirsi Hassler

CEO, Owner | Wine Temple Oy

Viimevuosien räjähtäneen Riesling-buumin myötä saksalaisten viinien suosio Suomessa on kasvanut myös hurjasti.
Kuitenkin jo kauan ennen tätä buumia Suomen aurinkokaupungista eli Naanatalista kotoisin oleva viinien maahantuontiyritys Wine Temple on keskittynyt rikastuttamaan ravintolamaailmaa erityisesti saksalaisten laatuviinien valikoimalla. 

Naantalin auringon kanssa kilpaa säteilee Wine Templen perustaja ja omistaja Kirsi Hassler, joka seisoo ylpeydellä ja intohimolla edustamiensa viinitalojen ja näiden tuotteiden takana. Eikä mikään ihme, sillä Kirsin edustuksessa on Saksan viinimaailman arvostetuimpia helmiä kuten Weingut Keller, Franz Keller ja Horst Sauer.

Kerro itsestäsi ja yhteydestäsi viiniin?
Olen Kirsi ja viinin maahantuoja vuodesta 2006. Maahantuonnissa olen keskittynyt Saksan viineihin, sillä asuin Saksassa 11 vuotta. Saksan vuosieni varrella tutustuin useaan viinitilaan, joiden viinejä edelleenkin maahantuon Suomeen. Tilojen tunteminen henkilökohtaisesti oli varmasti iso etu myyntityölle, jonka aloitin ilman minkäänlaisia kontakteja suomalaisiin ravintola-alan vaikuttajiin.

Viinimakuni opin pitkälti ex-mieheltäni, joka Saksassa tutustutti minut viinien maailmaan. Hän kävi hiljattain yhdellä edustamallani tilalla koemaistamassa viinejä puolestani ja lähetti pitkän raportin suosituksistaan tilan viineistä. Minua huvitti huomata, että hän valitsi poikkeuksetta samat viinit, jotka minä aikoinaan kyseiseltä tilalta olin ProWein -messuilla bongannut. Nauroimme molemmat, että jotain samaa meissä edelleen on!

Mikä on ensimmäinen viinimuistosi?
Ihan ensimmäinen muistoni on eriskummallisen viinivastainen.
Pääsin lukion jälkeen apulaiseksi matkatoimistoon, jolla oli erilaisia koulutustapahtumia, joissa ruoan ohessa tarjoiltiin viiniä. Muistan miettineeni, että muuten kivoja tilaisuuksia, mutta vielä kun pystyisi sitä viiniä juomaan… Toki tuolloin, villillä 80-luvulla, ystäväpiirissä juotiin valkoviiniä, mutta lähinnä Spritella lantrattuna.
Aikaisin oikea viinimuistoni on ensimmäinen tilavierailuni 90-luvun puolivälissä Weingut Weegmüllerille. Tilalla pääsin tutustumaan yhden vuosikerran Rieslingeihin eri tarhoilta, ja oli ihana huomata, että ne tosiaan olivat erilaisia keskenään.
Vierailusta on jäänyt mieleen myös se, että aloin hahmottaa viinin tuoksuja väreinä. Edelleen usein koen viinit eri väreissä. Onhan se helpompi tapa kuin täsmällisten aromien luetteleminen.

Kuinka päädyit viinibisnekseen?
Paluumuuton yhteydessä heittäydyin intohimoni ja harrastukseni syövereihin ja päätin kokeilla, olisiko minusta tekemään töitä viinien parissa. Saksan vuosien myötä tunsin ennestään jo hyvän määrän viinitiloja, joten tuntui luontevalta lähteä kokeilemaan siipiä maahantuonnin parissa varsinkin, kun Saksan viinien saralla Suomessa oli tuolloin vielä tilaa ja tekemistä. Olen koulutukseltani HSO-sihteeri, mikä ei välttämättä ole suuri hyöty viinialalla, mutta yrittäjyyteen se on joitakin eväitä varmasti antanut, ja kenties jopa tuonut tarkkuutta muuten hieman poukkoilevaan persoonaani. Olen totta kai saanut asiakkailta paljon kiitosta laadukkaista viineistä, mutta myös siitä, että toimin luotettavasti.

Mikä on viinifilosofiasi ja mihin tähtäät viinejä valitessasi?
Oma viinimakuni on hyvin klassinen, mutta haluan kuitenkin edustaa tiloja laidasta laitaan ja löytää jokaiselle jotakin. Pidän myös henkilökohtaista kontaktia isossa arvossa ja työskentelen sellaisten tilojen kanssa, joiden tyyliin voin luottaa sekä viineissä että bisneksessä.

Oletko naisena kokenut haasteita miesvaltaisella viinialalla?
Onko tämä edelleen ongelma vai vanhaa stereotypiaa?

Vaikka urani alkutaival oli miesvaltainen, oli ravintoloiden ostajissa naisiakin.
En varsinaisesti koe, että naiseus aiheutti erityisiä haasteita. Uskoin jo tuolloin olevani hyvä tyyppi, joten en jäänyt pohtimaan asiaa.
Alkuun en saanut viiniä millään kaupaksi, mutta arvelin sen johtuvat ennemminkin siitä, että edustin Saksan viinejä, jotka olivat vasta nostamassa päätään Suomen markkinoilla. Totta kai osatekijä huonolle menestykselle saattoi olla myös se, että olin alalla uusi yksinyrittäjä. Ennemminkin törmäsin ennakkoluuloon, ettei pienyrittäjällä ole mitä myydä. Onneksi sellaisesta ajattelusta on jo päästy eroon.
Jos aikoinaan viiniala oli miesvaltainen, ei se ole sitä enää ainakaan samassa mittakaavassa. Alalla monta naispuolista huippuosaajaa, Master of Winea, sekä viinitilallisten että viinintekijöiden keskuudessa on näkyvästi naisia.
On päästy pitkälle ajoista, jolloin naisilla ei edes ollut pääsyä viinikellarityöskentelyyn kankeassa, miesten dominoimassa viinimaailmassa. En tiedä onko sattumaa, mutta tuntemistani bloggareistakin iso osa on ihania osaavia naisia!

Kohdeltaisiinko Sinua alalla toisin, jos olisit mies?
Minusta tuntuu, että minua kohdellaan enemminkin sitä kautta, minkälainen olen ihmisenä.

Ennen ravintola-ala toimi vahvasti porttina viinialalle, nykyään alalle suuntaa tekijöitä myös suoraan.
Kuinka koet, että viinialaa saisi Suomessa vahvistettua ja minkä neuvon antaisit alalle suuntaaville nuorille?

Meillä on Suomen kokoon nähden verrattain suuri määrä hyviä maahantuojia, jotka tekevät valtavan hienoa työtä. Isommissa yrityksissä tuntuu myös olevan tilaa hyville uusille tyypeille/myyjille. Sen sijaan ravintoloissa on huutava työvoimapula.
Mielestäni ravintolat ovat hyviä väyliä viinialan vahvistamiselle. Saisivatpa ne jonakin päivänä myydä myös viiniä ulos…
Hyvä lisä alan vahvistamaiselle ovat totta kai verkkokaupat, somenäkyvyys ja taidokkaat blogit, jotka tuovat uusia näkökulmia ja ihania mielikuvia.
Neuvoni alalle suuntautuville on yksinkertainen: Viiniala on iloinen, joten ole siis oma sydämellinen ja rento itsesi. Kohtaa asiakas tasavertaisena ja kerro innostavia tarinoita viinien
takaa. Alalla on tilaa, tervetuloa mukaan tekemään kulttuuritekoja!

Millaisia tavoitteita viinin suhteen sinulla on tulevaisuudessa?
Minulla on ollut jo useamman vuoden missio tuoda Saksan kuohuviinejä enemmän esiin. Tämä tehtäväni on valitettavasti edelleen täysin lapsenkengissä.

Satunnaisissa kuluttajille suunnatuissa tastingeissa saan ihmiset innostumaan ja ihastumaan, mutta ravintolalistauksia ei juurikaan kuulu. En juuri rönsyile, joten tavoitteenani on jatkossakin pysyä Saksan viinien parissa. Suomessa on nykyään Rieslingiä yltäkylläisesti ja Spätburgunderit on noteerattu hyvin markkinoilla, mutta Saksa on niin paljon muutakin. Maailman parhaat Pinot Blancit eli Weissburgunderit tulevat Saksasta ja kansainväliset lajikkeet kuten Chardonnay, Sauvignon Blanc, Merlot tai vaikka Syrah ovat nousussa. Jos Saksa on tähän saakka perinteisesti tehnyt yhden lajikkeen viinejä, niin erilaiset cuvéeviinit, myös punaiset, ovat tulevaisuuden juttuja.
Yhdelle naiselle riittää näiden parissa työsarkaa eläkepäiviin ja niiden ylikin!

%d bloggaajaa tykkää tästä: