Geisenheim, kaunis Rheingaun viinialueella sijaitseva kaupunki Hessenin osavaltiossa, on tarjonnut Liisalle monia tilaisuuksia tutustua viinitiloihin ja viinialaan. Hän on päässyt organisoimaan opastettuja kierroksia suomalaisille turistiryhmille ja vierailemaan Saksan muilla viinialueilla. ”Matkustelen muutenkin Saksan muilla viinialueilla ja on hauskaa löytää uusia upeita viinitiloja. Viinissä minua kiehtoo sen monipuolisuus: ala yhdistää useamman tieteen alan sekä historian, taiteen, liiketalouden ja kulttuurin.”

Liisa on syventynyt myös suomalaisen viinin tulevaisuuteen. ”Vuoden 2022 lopussa kirjoitin opinnäytetyöni suomalaisen viinin tulevaisuudesta ja sisällytin työhön suomalaisten tilaviinien sekä rypäleviinin tilanteen. Opinnäytetyöprosessissani sain mahdollisuuden haastatella alan ammattilaisia ja kuulla heidän näkemyksiänsä Suomen viinialasta.”

Ensimmäiset viinimuistot ovat usein merkityksellisiä. Liisalle ensimmäinen viinimuisto liittyy perheen juhla-aterioihin: ”Ensimmäinen viinimuistoni on varmaankin se, kun äitini osti Black Tower -viinejä kotiin juhla-aterioille. Perheen ostosmatkoilla lapset otettiin mukaan kaikkialle ja hyllyjen välissä seurasin, kuinka ruoalle valittiin viini makupariksi Alkon ystävällisten myyjien opastuksella. Askartelin myös siskoni kanssa viinipullon korkeista ja hammastikuista eläimiä. Suosikkihevoseni sai nimensä sen kylkeen painetusta tekstistä: ’Rioja’.”

Liisan vaikuttavin viinimuisto on hänen vierailunsa viinitilalla Uudessa-Seelannissa: ”Vaikuttavin muistoni liittyy siihen, kun pääsin Uudessa-Seelannissa vierailemaan ensimmäistä kertaa viinitilalla ja näin, kuinka viiniä oikeasti tehdään. Ystäväni kierrätti minua työpaikallaan ja näytti tuotantotiloja sekä monen tuhannen litran viinitankkeja. Tämä jäi vaikuttavana muistona mieleen ja silloin ajattelin ensi kertaa, kuinka kiinnostavaa olisi opiskella alaa.”

Liisan tie viinialalle alkoi varhain ja on ollut täynnä monipuolisia kokemuksia: ”Viini on aina liittynyt jollain tavalla työhöni. Aloitin 16-vuotiaana ammattikoulun työharjoittelun ja työt tarjoilijana ruokaravintolassa, jolloin en tiennyt vielä paljoakaan viinistä. 18-vuotiaana sain myyjän paikan Alkosta ja sitä kokemusta kertyi melkein kaksi vuotta. Sinä aikana havahduin, miten valtava viinimaailma on ja miten paljon siitä voi oppia. Näiden kokemusten myötä kiinnostukseni viineihin kasvoi hiljalleen.”

Liisa jatkaa: ”21-vuotiaana työskenneltyäni Uudessa-Seelannissa viinitarhoilla, innostuin enemmän ja aloin etsiä lisätietoa viinialan koulutusmahdollisuuksista. Geisenheimin International Wine Business -tutkinto oli ensimmäinen hakutulos ja samana vuonna päätin hakea opiskelemaan. Täydensin ammattikoulun matkailualan tutkintoani suorittamalla Otavan nettilukiossa ylioppilastutkinnon. Vuonna 2018 hain Geisenheimin yliopistoon ja hitaan prosessin myötä pääsin aloittamaan opinnot syksyllä 2019. Opinnot ovat yhtä tenttiä vaille suoritettu ja toivon valmistuvani heinäkuussa 2024.”

Liisalle viini on kaikkien nautittavissa: ”Viini kuuluu kaikille. Minulle on tärkeää, että jokainen juo sitä mistä pitää. En valitse työssäni viinejä, mutta vapaa-ajalla viinejä valitessani, minulla on usein mahdollisuus maistaa viiniä. Tämä on Saksassa viinialueella asumisen hyvä puoli.”

Hän korostaa uteliaisuutta ja avoimuutta uusia makuja ja tarinoita kohtaan: ”Olen utelias maistamaan kaikkea uutta ja epätavallista, ja erityisesti uudet rypälelajikkeet tai erilaiset valmistusmenetelmät kiinnittävät huomioni. Viinitilojen tarinat ja uudet kontaktit tekevät myös tietyistä viineistä kiinnostavia. Saksassa minua kiinnostavat perinteisesti lämpimissä maissa viljellyt lajikkeet sekä PIWI-lajikkeet (home- ja sienitautien kestävät), joiden tutkimus ja testaus on käynnissä usealla Saksan viinialueella. Myös suomalaisille vielä vieraammat lajikkeet ovat voittaneet sydämeni, erityisesti kukkainen Scheurebe, josta on tullut yksi suosikeistani Saksassa asuessani. Myös kuohuviinit ovat lähellä sydäntäni. Saksalaisilla viinialueilla pystyy osallistumaan monille viinifestareille vuoden aikana ja maistamaan erilaisia viinejä matalalla kynnyksellä.”

Liisa on kohdannut haasteita naisena viinialalla, mutta kokee tilanteen paranevan: ”Viinialan opintojeni aikana suurempia haasteita ei ole onneksi tullut vastaan pitkälti tasa-arvoisen opiskeluryhmän vuoksi, mutta kuten jokaisessa muussakin miesvaltaisessa ammatissa, naiset kohtaavat haasteita myös viinialalla. Mielestäni viiniala näyttää kuitenkin tasa-arvoisemmalta alalta kuin esim. väkevien alkoholituotteiden ala.”

Hän lisää: ”Alan vallitsevat olot vaikuttavat kaikkiin: viinintekijänä edelleen nähdään yleisemmin mies ja useimmissa johtajarooleissa työskentelevät miehet. Tästä herää kysymys: Onko naisilla sama mahdollisuus edetä viinialalla kuin miehillä?”

Liisa näkee viinialan tulevaisuuden olevan täynnä mahdollisuuksia ja haasteita: ”Ilmastonmuutoksen myötä viininviljelyyn soveltuvat alueet tulevat muuttumaan ja viininviljely on mahdollista erilaisilla alueilla kuin ennen. Tulevaisuudessa tarvitsemme lisää viininvalmistuksen koulutusta ja vastuullisuuden merkitys kasvaa myös viinialalla. EU asettaa tulevien vuosien aikana tarkempia vaatimuksia yritysten kestävyysraportointiin.”

Hän korostaa kuluttajien roolia: ”Viini on maatalouden tuote, ruokatuote. Olisi upeaa, jos viinitastingit ja -koulutukset olisivat entistä avoimempia normaalille kuluttajalle ja että viiniä ei enää tarvitsisi ’harrastaa’ pitääkseen laatuviineistä. Olen huomannut, että moni suomalainen ei tiedä miten viiniä tehdään ja mielikuva siitä on usein paljon romanttisempi kuin todellisuus. Kuluttajille tulisi tarjota enemmän mahdollisuuksia oppia, miten viini päätyy rypäleestä lasiin.”

Liisan neuvo viinialalle suuntaaville nuorille on yksinkertainen mutta voimakas: ”Älä luovuta, vaikka välillä tuntuisi vaikealta. Vaikka et osaisi jotain nyt, sen voi opetella. Kukaan ei tiedä viinistä kaikkea. Ole avoin oppimaan ja utelias. Ja yritä osallistua kursseille ja tapahtumiin jo nuorena – se voi avata monia ovia tulevaisuudessa.”

Tulevaisuudessa Liisa haluaa jatkaa työskentelyä viinin parissa: ”Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä viinin parissa. Minusta olisi ihanaa edelleen asua Keski-Euroopassa ja oppia uutta kiinnostavista viinialueista sekä kehittyä aistinvaraisessa arvioinnissa. Olen avoin alan uusille mahdollisuuksille, mutta tarkkaa tulevaisuuden suunnitelmaa minulla ei ole. Pyrin kuitenkin kehittämään osaamistani jatkuvasti ja toivon voivani vaikuttaa alan kehitykseen ja vastuullisuuteen.”

Liisa Muikun tarina ja hänen intohimonsa viineihin inspiroivat ja osoittavat, kuinka tärkeää on seurata omia polkujaan ja olla avoin uusille kokemuksille ja oppimiselle. Hänen näkemyksensä ja kokemuksensa rikastuttavat suomalaista viinialaa ja antavat toivoa sen tulevaisuudelle.