Milja Reijonen

Tiedettä, tarinoita ja tunnetta

Milja on toiminut ravintola-alalla 17 vuotta ja viinien parissa kuusi.
Hänen mukaansa tie viinialalle ei auennut ruusunpunaisin lasein, vaan pettymyksen ja sisun kautta. Alentava johtamiskulttuuri sytytti päättäväisyyden oppia viineistä enemmän, ja tehdä asiat toisin.

”Kiitos kuuluu yhdelle aivan luokattoman huonolle pomolle. Hän oli aina ja kaikesta alentava ja passiivisaggressiivinen. Hänen tapansa oli viedä koulutuspullot kotiin ja tulostaa henksulle vain PDF viinistä viesti tyylillä ‘saa suorittaa’. Ja minähän perkele opin, koska sä perkele et näköjään halua, että mä olen hyvä!”

Hän opiskeli viiniä oma-aloitteisesti, kouluttautui baarimestariksi ja suoritti WSET Level 2 -tutkinnon pandemian aikana. Tällä hetkellä hän syventää osaamistaan WSET Level 3 -opintojen parissa.

Miljalle tärkeintä viinin valinnassa on sen suhde ruokaan. Ruoan ja viinin liitto voi parhaimmillaan olla enemmän kuin osiensa summa, ja joskus täysin odottamaton.

”Oli Jura vin Jaune ja sienikeitto. Kuinka täydellistä se oli, se silloin niin oudon makuinen viini ja oikeastaan aika mauton keitto. Mutta kuinka kauniita ne olivat yhdessä.”

Hänelle viini on myös sosiaalinen hetki. Vaikuttavimpien muistojen joukkoon ei nouse pelkästään hienoimmat pullot, vaan myös ne kamalat, varsinkin kun seura oli hyvää ja nauru hersyvää.

”Esimerkiksi kun istuttiin mun yksiön kylppärin lattialla ja opeteltiin juomaan punaviiniä. Tai kun siskon kanssa juodaan joka kesä ihan kamalaa etukorttiviiniä ja se on aina yhtä hulvatonta.”

Viinissä kiehtoo myös tarina, persoona ja luonne. Hän rakastaa hassuja alueita ja rypäleitä, ja kokee työnsä palkitsevimmaksi, kun onnistuu tarjoamaan asiakkaalle jotain sellaista, mitä tämä ei edes tiennyt haluavansa.

Milja ei ole kohdannut viinialalla sukupuoleen perustuvaa vähättelyä, mutta ravintola-alalla kyllä. Hän puhuu kokemuksistaan suoraan ja peräänkuuluttaa vastuunottoa, mutta myös asennemuutosta.

”Vielä 15 vuotta sitten mä ihan oikeasti koin, että on vain ammatin varjopuoli sietää kopelointia asiakkailta ja pyllyn läpsyttelyä esimieheltä. Tämä ala sai mitä tilasi: ärhäkän nuoren sukupolven, joka vetää rajat ja korjaa meidän ajatusvinoumat.”

Vaikka Milja ei suostu jäämään jumiin uhrin asemaan, hän ei myöskään silittele rakenteellisia vinoumia maton alle. Hän on kasvanut aikaan, jolloin tytöttely, kopelointi ja asiakkaiden tahmeat katseet olivat arkea, ja niiden kyseenalaistaminen lähes mahdotonta.

Miljan mukaan ravintola-alalla on edelleen olemassa rakenteellinen kuilu, jota koulutus ja kokemus voivat kuitenkin kaventaa. Sukupuolten ja sukupolvien välillä on yhä isoja eroja siinä, millaisia rooleja opitaan ja odotetaan.

”Alasta riippumatta ja ajan kuvasta riippuen pojat on kasvatettu pitämään puolensa ja menestymään, kun taas tytöt on kasvatettu olemaan kilttejä ja sopeutumaan.”

”Mä en halua olla nainen, joka kääntää toisen posken, vaan nainen joka jatkaa eteenpäin – tarvittaessa keskisormi pystyssä ja aina yhtä kokemusta vahvempana.”

Miljan mielestä alalla elää yhä kaksi ääripäätä: toisaalta ne, jotka kokevat ettei mitään saa enää sanoa, ja toisaalta ne, jotka näkevät seksismiä kaikkialla. Hän uskoo, että vasta näiden ääripäiden kautta voidaan löytää yhteinen, kunnioittava keskitie.

”Mutta kyllä sitä välillä kadehtii, että mies saa sanoa mitä tahansa ja käyttäytyä miten tahansa ja se aina nähdään positiivisessa valossa; mielenkiintoisena persoonana, neroutena, vahvuutena, kunnianhimona. Naisen näin toimiessa se nähdään tyhmyytenä, heikkohermoisuutena ja epävakautena, ja kunnianhimo nähdään pyrkyryytenä ja jopa rasittavana piirteenä.”

Tulevaisuuden viiniala näyttäytyy Miljalle ristiriitaisena mutta toiveikkaana. Vaikka ravintola-alaa vaivaa arvostuksen lasku, hän uskoo erikoisosaamisen ja koulutuksen arvon nousevan.

”On upeaa, että on moderneja ja hulluttelevia flanellipaitaan pukeutuvia somppia, jotka kehittävät alaa pois pöytäliina pönötyksestä. Meillä on maailman sekoilun takia kovat ajat edessä, mutta haluan uskoa sen vahvistavan meidän rivejä. Niinhän pandemiakin teki.”

Kestävä kehitys on hänen mukaansa yksi keskeisimmistä kysymyksistä. Kuluttajat kaipaavat läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta eivät pelkästään ympäristön, vaan myös ihmisoikeuksien ja reilun hinnoittelun näkökulmasta.

”Me emme saa ryöstää ketään: maaperää, ihmisoikeuksia, muttei myöskään kuluttajan lompakkoa. Viini on viihdettä, jolla voi ostaa hyvän omantunnon.”

Milja unelmoi tulevaisuudessa opettavansa viinistä ja cocktailista tälle alalle suuntaaville nuorille. Hän muistuttaa, että alalla pärjää, kun pysyy uteliaana, uskaltaa kysyä ja ympäröi itsensä oikeilla ihmisillä.

”Jos joku saa sut tuntemaan itsesi huonoksi tai pieneksi, deletoi se ihminen, vaikka hänestä voisi olla sulle hyötyä. Ja etsi tilalle joku, joka saa sut tuntemaan itsesi potentiaaliseksi – ja niin susta voi tulla stara.”