Bling bling! Top 3 vinkit viinilasihuoltoon

Jo ajoista, kun viinin nautiskelu oli minulle vain vapaa-ajan juttu, on viinilasiasiat olleet lähellä sydäntäni. Viiniala on teoriaopintojen ohella todella vahvasti myös omien aistien harjoittamista, ja vaikka olen aina tiedostanut tiettyjä herkkyyksiä itsessäni, on viinien opiskelu ja aistien harjoittaminen korostanut ja selkeyttänyt tätä ennestään.

Olen aina ollut melko tarkka lasien, ja varsinkin viinilasin, muotoilusta, painosta ja toimivuudesta, ja näin ajan myötä ymmärrän myös miksi. 

Tottakai viini kaatuu kurkkuun eri tilanteissa mukista kuin mukista ja tarpeen mukaan vaikka suoraan pullosta, mutta mikäli on varaa valita, lasilla on väliä.
Erilaisia viinilaseja on yhtä paljon kuin erilaisia sääolosuhteita ja niihin palataan myöhemmin, mutta se, mistä ajattelin nyt hiukan kertoa, on viinilasien huolto.

Ei mitään hajua kuinka monta lasia olen tähän mennessä kiillottanut, varmaan kymmeniä tuhansia, mutta lukuunottamatta muutamaa isompaa mokaa, kun ravintoloiden lasinpesukoneissa käytetty pakki johon lasit pakataan pesua varten, on lipsahtanut ja useampi lasi on rikkoontunut kerralla, olen viimeisen kymmenen vuoden aikana rikkonut ehkä 30 lasia niitä pestessä tai kiillottaessa. Suomeen muuttaessani tilasin itselleni laajan viinilasiston mutta päätin, että saan ottaa sen käyttöön vasta kun vuosien varrella lahjaksi saadut Iittalan moitteettomat Essence-punaviinilasit olisi rikottu. Nyt reilu 5 vuotta myöhemmin laseista on hajonnut yksi, hankkimani lasisto on edelleen kellarissa laatikoissa. 

Tiedän olevani tarkka ja herkkä sen suhteen etten riko lasia sitä pestessä tai kiillottaessa, mutta asiaa tukee myös muutama kullan kallis käytännössä erittäin toimivaksi todettu pointti:

  1. Mikäli lasi on konepesun kestävä ja mahtuu astianpesukoneeseen järkevästi, pese lasit koneessa. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa kun olen pyörittänyt konetta lyhytohjelmalla vain viinilasien vuoksi. Tällöin lasin käsittely ja mahdollisuus sen rikkoutumiseen vähenee huomattavasti. Astianpesukoneen aineissa on myös lasin huuhteluaine eli kiilloite, joka myös yleensä kuivattaa lasit, jolloin niitä ei tarvitse erikseen kiilloitella.
  2. Mikäli kuitenkin peset käsin, vältä varsinkin perinteistä tiskiharjaa. Voimankäytön arviointi on paljon vaikeampaa ja lasi tulee helposti kilautettua rikki. Itse tykkään eniten käyttää tavallista, sellaista pientä astianpesusientä, ja nimenomaa sitä sienen karheaa puolta! Tästä on käyty keskusteluita että ei käy hienommille laseille ym jne, mutta kun nimenomaa käy! Pehmeällä puolella pestessä ote on liian napakka jolloin muodostuu liikaa kitkaa ja lasi hajoaa, karhealla puolella pestessä näin ei käy eikä sieni ole kuitenkaan niin karhea, ettäkö se naarmuttaisi lasia. Mikäli tarvitsee käsin huljutella enemmän laseja, on vanha kunnon pubi-tekniikka myös ok: Hieman astianpesuainetta ja reilusti vettä lavuaariin, ja sitten lasia voi “pumpata” veden pinnalla alassuin, jolloin jokin tyhjiöilmiö tms huuhtoo lasia kunnolla sisältä. Tässä vaarana on kuitenkin että lasi osuu pohjaan ja hajoaa. Mutta jos tarvitsee pestä käsin vaikka sata skumppalasia, niin toimii. Sienellä sitten vaan lasinreunat puhtaaksi ja kuivumaan.
  3. Ihana kamala kiilloitus. Mikään ei ole ihanampaa kuin moitteettomasti kiilloitettu viinilasi! Konepesun jäljiltä, jos vaan kaikki pesuaine-säädöt on kohdillaan, ei laseja tarvitse yleensä kiilloittaa sisältä, koska kosteanakin ne kuivuvat tahrattomiksi. Kuitenkin kiilloittamatta lasien reunoille jää helposti jälkiä pesusta eli kuivuneita valumia. Toinen, johon itse kiinnitän huomiota on viinilasin jalustan alapinta varsinkin, jos lasit kuivuvat alassuin. Itse tykkään killoittaa kahdella liinalla, yksi molemmassa kädessä. Vasurilla nappaan lasia jalustasta, jolloin siihen jäänyt vesi pyyhkiytyy pois. Oikealla nappaan lasin reunat ja lasia kääntäessä vuorotellen pidän siitä kiinni vain jommalla kummalla kädellä / liinalla kerrallaan, ettei jalkaan kohdistu kiertoa, koska näin kun käy, niin se napsahtaa yleensä poikki. Tällä kahden liinan tekniikalla en koskene lasiin käsin, joten vaativassakin kattauksessa ja valaistuksessa ei lasiin jää sormenjälkiä. Mikrokuituiset, laseille tarkoitetut kiilloitusliinat on parhaita. Jokainen viinilasimerkki myy niitä, mutta myös kotimainen Sini-siivoustarvikemerkki, eivätkä nämä poikkea lasimerkkien liinoista muuten kuin ovat hinnaltaan edullisempiä. Imukyvyn ylläpitämiseksi liinat kannattaa pestä ilman huuhteluainetta ja vieläpä pulverilla ennemmin kuin nestemäisellä vaatteidenpesuaineella. Tuoksuton pesuaine on paras, koska siitä ei jää ylimääräisiä tuoksuja lasiin. Voi olla, että kiilloitusta aloitellessa liinaa kannattaa kostuttaa kitkan takia, ihan rutikuivalla liinalla ote lasista voi olla yllättävän napakka eikä se semmoista kestä.

Toimintatapojahan on yhtä monta kuin lasien käsittelijöitä, mutta ainakin niin omassa työssäni kuin myös vapaa-ajalla nämä ovat toimineet. Ja semmoista vielä, että koska me tiskikaappikansa olemme tottuneet säilyttämään laseja myös astiakaapissa alassuin, ei viinilasien kohdalla tämä ole suositeltavaa. Kaapissa lasit pysyvät puhtaana myös normaalisuunnassa, eikä  tällöin, tietenkin hyllymateriaalista riippuen, lasiin jää mitään ylimääräisiä tuoksuja.

Ja eikun kilistelemään!

Cin cin!
Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: