Haluaisin jatkaa viime kerralla aloittamaani juttua poikkeusolojen viinitoiminnasta ja tuoda esiin tähän mennessä mieleenpainuvimman liven. Noin kuukausi sitten, sattumoisin, tulin seuranneeksi IG liveä Two Wolves Wine X Renaud Lecoq. Kalifornian Santa Barbarassa sijaitsevan Two Wolves Wine-viinitilan omistaa Alecia Moore, jonka varmasti paremmin tunnemme hänen artistinimellään P!nk. Vins & Passions’n perustajaosakas Renaud taas toimii Bordeaux’n alueella négociantina, eli viinin välittäjänä. Vaikkei P!nkin musiikki suosikkeihini kuulukaan, olen aina pitänyt Aleciasta ja seurannut jo pitkään hänen toimintaansa viinin parissa. Two Wolves- tilan hankkiessaan 2013 ei Alecialla oikeastaan ollut erityisempää viiniosaamista, vaan hän on toteuttanut learning by doing-esimerkkiä sananmukaisesti. WSET:n teoriaopintojen ohella Alecia onkin panostanut oppimaan vierailemalla ja harjoittelemalla viinin valmistusta erityisesti Ranskassa Bordeaux’n, Loiren ja Rhônen-alueen viinialueilla. Alecian ja Renaud’n tiet kohtasivat Renaud’n toimiessa Alecian matkaoppaana useilla Ranskan, jollei jopa koko maailman, arvostetuimmilla viinitiloilla.
Liven aikana Alecia halusi myös maistaa muutaman hänelle mieleenpainuneimman viinin heidän yhteisiltä reissuiltaan, mutta koska ei onnistunut avaamaan samppanjapulloa, avasi hän keskustelun kunniaksi Espanjan Ribera del Dueron legendaarisimman viinitalon Vega Sicilian kulttiviinin Único 2006. Rahalla saa, ja sitä Alecialta muiden suoritusten myötä varmasti löytyy keskivertoa enemmän, mutta siitä huolimatta häneltä löytyy avointa nöyryyttä viinialaa kohtaan ja huokuvaa innokkuutta oppia sitä lisää. Kun vallitsevan pandemian takia tilan työntekijät eivät saaneet tulla töihin, suoritti Alecia koko tilan kaikkien viiniköynnösten keväiset karsinta-leikkaukset itse, ja kertoi nauttineensa ja oppineensa siitä valtavasti. Kuulemma mm. mitä parhainta aikaa kuunnella rauhassa uusinta levyä.
Toki Único 2006:n avaaminen klo11:30 aamupäivällä live-keskustelua varten on etuoikeutettua, mutta myös edellytys oikeasti oppia mitä viini on parhaimmillaan. Zürichissä asuessani työskentelin 4Tiere-viinibaarissa, joka tätä nykyä toimii samannimisenä Gin-baarina ja jonka valikoimissa on varmastikin yli 400 giniä, ellei enemmänkin. Viinibaarina toimiessaan 4Tieressä vietettiin joka maanantai Château Mouton-Rothschildin motivoimana Mouton Mondayta. Tällöin myyntiin avattiin 1-2 pulloa super premium- ja kulttiviinejä, joita tarjoiltiin puolikkaina lasillisina. Olin tuolloin jo suorittanut WSET Advanced-opinnon, joten viinituntemukseni oli keskivertoa karttuneempi, mutta koen silti, että tämä työkokemus ja mahdollisuus tutustua korkeatasoisimpiin viineihin, opetti enemmän kuin olisin uskonutkaan. En väitä, etteikö viinistä voi oppia paljon tällaisia viinejä maistamattakin, mutta kyllä se suunnattomasti avartaa ja opettaa, kun voi myöntää ymmärtävänsä myös käytännössä sen, miksi tällaisille viineille on suotu se arvo ja asema kuin joka niillä on.
Muistelisin, että tuolloin suurimman ensivaikutuksen itseeni teki myös Único, toinen unohtumaton oli Cos d’Estournel 1989 Bordeaux’n Saint-Estephesta, joka paljasti itsensä ja avautui huikeaksi nautinnoksi vasta kaksi päivää karahvissa dekantoiduttuaan.
TWW-tilan tuotanto on toistaiseksi edelleen niin pientä, ettei ainakaan täällä Euroopassa viinejä ole oikein mistään saatavissa, mutta voisin kuvitella, ettei Alecia tule kuitenkaan tyytymään laadultaan keskivertoiseen viiniin. Hän puhuu viineistään yllättävän avoimesti ja vaatimattomasti, sekä rehellisesti kertoo uteliaille, että tuotantoa aletaan kasvattamaan vasta, kuin laatu on tasaista. En koe, ettäkö hän kaavailee viiniensä muodostuvan yhtä suureksi ilmiöksi kuin hänen musiikkinsa, mutta uskon, että tahto yltää vastaavalle laatutasolle on kuitenkin kaiken keskiössä. Hän on kyltymättömän innostunut erilaisista viiniköynnösten kasvatusmenetelmistä ja muista viinitarhalla tapahtuvista päätöksistä, mutta myös viinin valmistuksen teknisistä elementeistä, eikä selvästikään kaihda raskaitakaan hommia. Voin hyvin kuvitella viinin kasvattamisen ja valmistamisen olevan megatähteyden rinnalla aika vastakohtaista temmoltaan. Pitkä prosessi, jossa hallitsemattomat ilmasto- ja sääolosuhteet rajoittavat kontrolloitavuutta. Tehtyjen päätösten tulokset näkyy vasta aikojen päästä, joita odotellaan tulevan. Tosin sitten kun nämä ajat koittavat ja mennään, niin mennään lujaa.
Viime vuosina moni kuuluisuus on lähtenyt mukaan viinibisnekseen, ja nimenomaa kasvavaan roséviinibisnekseen. Alecian projekti kuitenkin poikkeaa näistä jo pelkästään siksi, että hänen suuri intohimonsa on Cabarnet Franc, ja hän on itse halunnut sukeltaa syvemmälle myös siihen kaikkeen, mitä taustalla tapahtuu ennen kuin viini päätyy pulloon ja kuluttajan laseihin. Hän ihailee perinteikkäitä, sukupolvelta toiselle siirtyviä Eurooppalaisia viinitiloja ja toivoo, että hänenkin perheellään olisi tulevaisuudessa jokin yhteinen juttu ja totaalinen vastakohta suurille kiertueille. On hämmentävää huomata haaveilevansa ihan samanlaisista asioista kuin maailmanluokan megatähdet; Tasapainoinen elämä, jonka keskiössä on yhteinen aika perheen kanssa sekä kirsikkana kakun päällä visiitti Rhônen laakson arvostetuimmalle, Domaine Jean-Louis Chaven viinitilalle.
Viimeisimmässä livessään Alecia vaihtaa ajatuksia ja maistelee viiniä Kalifornian Sta. Rita Hillsissä sijaitsevan perheomisteisen Melville Wineryn Chad Melvillen, kanssa. Ennen Alecian saapumista linjoille Chad avaa liven kertomalla sesongin kiireistä ja uusista tavoista tavoittaa kuluttaja ja saada heidät valitsemaan paikallisia tuotteita tämän poikkeustilan keskellä. Alecian tullessa linjoille keskustelu kääntyy erilaisten lasivalintojen, tällä kertaa vesilasi ja muovipikari, kautta hyvin nopeasti Alecian kahden hyvin erilaisen bisneksen eroihin. Hän on koko elämänsä ollut P!nk, ja suorittanut mennen tullen nuo tarvittavat 10 000 tuntia harjoitusta tullakseen siinä mestariksi, mutta työ on niin julkista ja meluisaa, että hiljaiset viinitilan työt kiehtoivat ja veivät vastapainoisuudellaan mennessään. ”Työt viinin, viinin kasvatuksen ja -valmistuksen ympärillä opettivat minua kiinnittämään huomiota ympärilläni kaikkeen sellaiseen, jota aiemmin en osannut huomioida”, Alecia kertoo. Tämän, ja Chadin antaman opetuksen “et voi sanoa olevasi hyvä jossain ennen kuin kykenet opettamaan sitä muille” motivoimana jatkaa maanviljelijä Alecia sinnikkäästi viinin opiskelua.
“Ole avoin ja minne ikinä menetkin, mene koko sydämelläsi” Alecia toteaa, ja taas kerran huomaan samaistuvani tähän sympaattiseen, huumorintajuiseen ja rohkeaan megatähteen.
Cheers!
Anna
Alecian ja Chadin tallennettua IG Liveä pääset katsomaan tästä.
Hannah Wines | Viinipalvelu 