Mikään ei ole koukuttavampaa kuin onnistumiset varsinkin sellaisilla osa-alueilla joista todella tykkää. On uskomatonta, kuinka kauan onnistunut serviisi, tyytyväinen vieras, taas kerran astetta paremmaksi päivitetty viinilista tai vilpitön kiitos haasteista huolimatta kannattelee. Silti takaraivossa on jo pidempää kytenyt ajatus siitä, että mitä muuta voisin tehdä, jos tämä otettaisiin minulta pois?
Aikalailla tasan kymmenen vuotta sitten huomasin saavuttaneeni kaikki tuolloisen alan puitteissa itselleni asettamat tavoitteet ja päätin vaihtaa alaa. Jos palveluala on elämäntapa, oli tuolloinen hommani sitä vieläkin enemmän ja päätöstä seurasi aika massiivinen identiteettikriisi, jossa jouduin oikeasti selkeyttämään itselleni kuka oikeasti olen ilman työ-minääni. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin huomaan olevani jossain määrin samankaltaisessa tilanteessa, tosin tällä kertaa keskiössä on sitoutuminen ja tarve oppia pois mallista, jossa ensisijaisesti huomaan ennemmin sitoutuvani työhön kuin vaikka perheeseen tai parisuhteeseen. Muunmuassa tästä tarpeesta lähti itämään ajatus Hannah Winesista.
Enpä tuolloin tiennyt, mitä kevät 2020 toisi tullessaan.
Maaliskuun alussa opintovapaalle jäädessäni äiti sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan. Viikko myöhemmin hallitus sääti Covid-19 pandemian vaatimat poikkeussäädökset joihin alkuun lähdettiin varoen, kunnes maaliskuun loppupuolella ravintolat suljettiin kokonaan asiakkailta, poikkeuksena noutopalvelut ja ruokien kotiinkuljetukset. Viiniala ajoi hetkessä päin seinää, ja monopolin hallinnoidessa kuluttajamyyntiä ainoaksi jakelukanavaksi jäi Alko. Helpompi tilanne niille isommille maahantuojille ja toimittajille, joiden tuotteista valtaosa on Alkoista ostettavissa, mutta todella iso isku niille pienemmille viinifirmoille, jotka pääosin ovat panostaneet ravintolamyyntiin ja sitä kautta ravintolakulttuurimme rikastuttamiseen.
Valtaosa Suomen viinimarkkinoilla myydyimmistä tuotteista on erityisesti suomalaisten makuun räätälöityjä, etiketöintiä tai pakkausta myöden. Koska monopoli säätelee Suomessa saatavilla olevaa viinivalikoimaa, on valikoima paljon suppeampi kuin maissa, missä alkoholimonopolia ei ole. Tämän myötä monen viinintuottajan päämarkkinat on yllättäen Suomessa . Näihin viinintuottajiin mahtuu niitä, jotka itse kasvattavat rypäleensä, panostavat niiden laatuun ja sitä kautta myös lopputulokseen eli viiniin, mutta myös hyvin paljon massatuotantoa, jossa rypäleet ostetaan kasvattajalta, ne toimitetaan tankkiautolla valmistamoon jossa kaikki rypäleet lasketaan samaan laariin sen kummemmin laatua tarkastelematta. Lopullisen tuotteen tasalaatuisuus taataan manipuloimalla makeus, hapokkuus taikka tanniinit toivotulle tasolle.
Viime vuosina ravintoloissa viinivalikoima on vahvistanut asemaansa tapana erottua, jolloin varsinkin pienemmät tuottajat ovat olleet vahvasti edustettuina. Monella alalla termi pientuottajuus on trendannut vahvasti, eikä mikään ihme, sillä onhan tuotteen takana usein perhe tai muu pienempi, helpommin lähestyttävä ryhmä ihmisiä jotka elättävät tuotteella itsensä, ja joihin samaistua. Raaka-aineita viljellään ja tuotteita valmistetaan käsityönä. Toki koneistusta on mukana, mutta kuitenkin niin, että jokainen toiminto ja raaka-aineen alkuperä on jäljitettävissä, eli tiedetään kuka teki, mitä, missä ja milloin. Luonto näyttelee lopputuloksessa suurta roolia niin hyvässä kuin pahassa. Joten kun ravintolat määrättiin suljettaviksi eikä noutoruoan kanssa sallittu viinin ulosmyyntiä edes elinkeinon ylläpidon tukemisen nimissä, sai moni pientuottaja ja -yrittäjä näistä päätöksistä pesismailalla polvilumpioon.
Viime vuosina ravintolapalveluiden kulutus on lisääntynyt ja monipuolistunut hurjasti. Taustalla on vahvasti kulutustottumusten muuttuminen, mutta myös aivan älytön määrä alan ammattilaisten tekemää työtä alaa kehittääkseen. Jotta tämä käsityöala saisi sille kuuluvan arvostuksen, olisi sitä myös tuettava valtiollisella tasolla nopeammin ja avoimemmin, kuin mitä menneen kevään poikkeusaikana on tehty. Alkuvuoden alaa eniten puhuttanut aihe oli työvoimapula, matalapalkkainen vuorotyö kun ei houkuttele. Vaikea kuvitella, että toistaiseksi selätetyn poikkeusajan myötä alalle olisi mitään työvoimaryysistä tiedossa, varsinkaan kun hallituksen reagointinopeus tuen- ja avunpyyntöihin ei varsinaisesti ole heijastellut kovinkaan korkeaa arvoasemaa. En tiedä minkälaiset kotijoukot näillä päättäjillä on, mutta voisin kuvitella etteivät he itse ole kevään aikana paljoa ruokaa laitelleet ja näitäkin päätöksiä on jaksettu tehdä ulkoistetun ruokapalvelun voimin.
Opintovapaan johdosta olenkin seurannut ymmälläni sivusta kaikkea tapahtunutta ja vaikka päivästä toiseen kokonainen ravintola-ala suljettiin, koen, että tilanteen äärellä päätös oli kuitenkin pääpiirteittäin oikea.
En silti voi väittää, etteikö monet suurten linjojen mukana päätetyt yksityiskohdat ole näyttäytyneet epäloogisina ja epäreiluina. Kuinka mielelläni olisinkaan pelkkien suositusten sijaan ottanut ravintolasta noutamani illallis-kassin mukaan myös ruoille suositellut viinit. Itselleni koti-illallisen paras osuus on tietenkin viinien valinta, mutta koska viimeisessä kahdessa kuukaudessa ei ole ollut mitään normaalia, olisi tällainen palvelu ollut enemmän kuin tervetullut.
Ja sitten korona tuli kylään meillekin.
Poikkeustilan myötä eristäydyimme jotta uskallettaisiin taas tavata äitiä ja kaikin puolin toimittiin suositusten mukaan, pestiin käsiä eikä halailtu ketään. Tytär kävi loppukeväästä parina päivänä päiväkodissa että sain opintoja ja rästiin jääneitä asioita tehtyä. Hän oli ryhmässään ainoa lapsi. 6 viikon jälkeen uskaltauduttiin tapaamaan paria ystävää ja vietettiin äidin kanssa äitienpäivää mökillä ulkoillen. Sitten minulla kipeytyi kurkku ensiksi yhdeltä puolelta jonka jälkeen kipu siirtyi toiselle puolelle. Pari yötä nukuin huonosti ja päättelin talvella kahdesti sairastamani a-streptokokin uusineen. Sain terkkarilta lähetteen nieluviljelyyn jonka tulos oli negatiivinen. Pyysin päästä korona-testiin joka minulta ensiksi väärien oireiden takia evättiin, mutta äitini sairauteen vedoten sain lopulta lähetteen. Testauspaikka oli toisella puolella kaupunkia, paikalla oli lisäkseni vain yksi testattava, henkilökunta todella asiallista, toimenpide epämiellyttävä ja poistumistien tukkeena suojavarusteeton MTV3:n kameraryhmä kuvamaassa videoklippejä kympin uutisiin. Tuona päivänä minulla ei ollut enää kurkkukipuakaan, mutta sain heti eristysohjeistuksen tuloksiin saakka. Positiivinen testitulos tuli jo seuraavana päivänä ja yllätti täysin. Parina yönä kun minulla oli nukkumisvaikeuksia kipeän kurkun takia, oli minulla myös vähän päänsärkyä, mutta ainoa pidempään kestänyt oire oli suun, ensin kitalaen ja sitten kielen, herkkyys. Median oire-oppaan sekä kolme kertaa tekemäni THL:n oire-kartoituksen perusteella minulla ei olisi ollut koronaa, mutta silti olikin. Ja tässä se haaste piileekin, oireiden perusteella Covid-19 tartuntaa on todella vaikea todeta, ja virus on tarttuvimmillaan noin vuorokausi ennen ensimmäisiä oireita.
Kaikki tekemiseni ja kontaktini kartoitettiin, ja kanssani lähikontaktissa olleet asetettiin karanteeniin. Olin niinkin onnekas, etten loppupeleissä ollut tartuttanut ketään, mutta häpeän, syyllisyyden ja turhautuneisuuden tunteet olivat yllättävän musertavia. En tiedä kuinka monta kertaa minä taikka lähipiirini vastasi kysymykseen “mistä se tuli?”
Se kun tiedettäisiin niin tuskin olisimme kohdanneet pandemiaa.
Surutta syyllistäviä löytyi se valitettava vakkarimäärä, välittömiä avun tarjoajia onneksi kuitenkin enemmän.
Rohkeasti mutta varovaisesti meille kaikille tärkeä palveluala vastaanottaa poikkeusajan seuraavan vaiheen. Lupa jälleenavata ravintoloita vieraille tuntuu helpottavalta ja samalla surulliselta. Monet tuttuni eivät edelleenkään pääse palaamaan töihin koska rajoitusten ja edelleen jatkuvan tilanteen myötä niitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille ja epävarmuus häilyy taustalla. Empatiani on myös ravintola- ja viinialan yrittäjien puolella, jotka monimuotoistamalla toimintaansa ja palveluitaan yrittävät kynsin hampain pitää kiinni asiakkaistaan, yrityksistään ja työntekijöistään.
Meidän on palattava palveluiden pariin, jotta niitä olisi tarjolla tulevaisuudessakin. Oma korona-tartuntani oli todella helppo, mutta hyvä muistutus tässä vaiheessa siitä, ettei pelko tai syyllisten etsiminen johda mihinkään, vaan jokainen on vastuussa omista päätöksistään ja tuntosarvet oman voinnin suhteen pitää edelleen pitää herkillä.
Joten jos vaan mahdollista ja haluat vaikuttaa, valitse pientuottajan valmistamia viinejä, tuotteita ja palveluita.
Pienellä valinnalla pystyt suoraan tukemaan 2-3 pienyrittäjää niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Tällaisena aikana anna hyvän kiertää ja muista kiittää.
Jokainen kiitos vahvistaa sitä, että varmasti muuttuneessa tulevaisuudessa saamme edelleen hyvää palvelua.
Kyllä tämä tästä, yhdessä.
Anna
Hannah Wines | Viinipalvelu 