Deal with it.

Minä rakastan viiniä.

R A K A S T A N.

Olen yrittänyt miettiä koska rakkaus syttyi, mutten osaa sanoa. Ehkä se alkoi pikkuhiljaa, sattumien kautta, niin kuin useilla rakkaustarinoilla on tapana.

Muistan sen, kun vuonna 2006, toista kertaa Sveitsiin muutettuani oli asuntoni alakerrassa pieni viinikauppa, ja ihastuin jonkun pienen tuottajan Nero d’Avolaan.
Muutama vuosi myöhemmin tammikypsytetyt chardonnayt maistuivat ja suosikki viinejä olivat Kalifornialaisen Bogle Vineyardsin tai Sisilialaisen Planetan chardonnayt.
Selkeästi tuohon aikaan makunystyröitäni miellytti lämpimien alueiden runsaammat ja pyöreämmät viinit. 

BiB:jä, Bag in Box-viinejä eli päniköitä, ei Sveitsissä ainakaan tuolloin juonut kukaan, eikä niitä oikeastaan edes myyty missään muualla kuin Aldissa, josta joskus kesäisin niitä grillibileiden booleihin hommattiin. Aldista haettiin myös halpaa samppanjaa, olikohan n. 15€ pullo ja 10€:n Baroloa. 
Sveitsiläisistä viineistä lasiin useimmiten kaatui Riesling-Silvaneria, joka paremmin tunnetaan nimellä Müller-Thurgau.

Noin 2010 iski Aperol Spritz-buumi, jota seurasi ihan mahdoton Hugo-buumi, joka juomana tuntuu vakiinnuttaneen itsensä ainakin seurapiirirouvien illanviettoihin. Nämä jätti jälkeensä myös proseccon suuren suosion, joka on siitä lähtien vain kasvanut.

Vuosien varrella ystäväpiirini karttui hyvinkin erilaisista ihmisistä, minkä ansiosta viinimakuni on säilynyt hyvin avoimena. Missään vaiheessa Keski-Euroopassa asuessani, olin sitten viinipiireissä tai en, en törmännyt samanlaiseen viinisyrjintään ja snobeiluun kuin Suomessa.

Suomeen muutettuani viinillinen avoimuuteni koki aikamoisen kolauksen, kun hämmästyksekseni varsinkin ammattilaispiireissä nautittujen viinien taso oli yllättävän korkea. Kun jossain tilaisuudessa itselleni tyypilliseen tapaan reippaasti totesin pitäväni proseccosta, koko porukka oli hiljaa eikä kukaan reagoinut tai vastannut sanallakaan. Reilut viisi vuotta olen tätä asiaa pähkäillyt, kyseenalaistanut omia mieltymyksiäni ja sitä kautta asiantuntijuuttani, koska satun pitämään myös simppeleimmistä eli kaupallisimmista viineistä kuin koen, että korkean tason viiniammattilaisen Suomessa avoimesti kuuluu.

Toki on ymmärrettävää, että Suomen alkoholipolitiikka ja sen mukana tuleva holhous sekä maatalous-aspektin puuttuminen asettaa viinin erilaiseen ja paljon monimutkaisempaan asemaan Suomessa, kuin Keski-Euroopassa. Harmillisen usein vastaan tulee asiakkaita jotka häpeillen myöntävät, etteivät he tiedä, mitä heidän kuuluisi juoda. Tähän vastaan aina, että tietenkin sitä mistä he pitävät, mutta kerran tässä sitä nyt olla törötellään, niin oikein mielelläni autan kokeilemaan uutta tai valitsemaan jotain ruoalle sopivaa. Sitä vartenhan ravintolaan mennään ja tällaisten palveluiden pariin hakeudutaan, että voi antaa itselle hengähdystauon päätöksistä ja ulkoistaa nämä osaavalle henkilökunnalle.
Oli aikoja, kun vastaavassa tilanteessa ravintolan vieraana halusin tehdä viinivalinnat itse, ja joka kerta pähkäilin niin kauan, että seurallani meinasi mennä hermot. Nyt kun asiaa mietin, oli yksi iso syy tähän pähkäilyyn tilanteen tuoma mahdollisuus testata omaa tietoa ja taitoa tehdä ”oikeita” valintoja, jotta varmasti joka viinikokemus kartuttaisi osaamistani ja niin edes päin. Nyt tuhansia kilsoja myöhemmin itselleni paras osuus ravintolassa on se, kun saan ulkoistaa nämä valinnat.

Usein täällä Suomessa ystäviäni ujostuttaa tuoda minulle viiniä koska “se ei varmaan ole tarpeeksi hyvää”.
Tarpeeksi hyvää kenelle? Minulle?
Sveitsissä tällaista monimutkaisuutta ei ilmene, eikä tällaisella pitäisi olla merkitystä koska viini on tuotu yhdessä nautittavaksi. Tuolloin keskiössä on kuitenkin aika yhdessä ja viini siinä rinnalla. Hölmöä olisi valita noihin hetkiin sellainen juoma josta minä tykkään ja ymmärrän, ja siten seurani mahdollisesti vaivaantuu, kun ei välttämättä koe ymmärtävänsä viinin hienoutta.

Mutta kyllä sitäkin pitää aina aika ajoin kokeilla, jos ei muuten, niin itseä tästä muistuttaakseen.
Olin tässä taannoin ystävällä viikonlopun vietossa ja vein tuliaisiksi tietenkin pari kuohuviiniä. Yhteinen historiamme ylettyy lapsuuteen ja yhteisiä reissuja on kymmenittäin, joten vuosien varrella on tullut nautittua aikalailla kaikenlaisia viinejä. Tavatessamme viinillä on oma roolinsa, muttei se ole meitä yhdistävä tekijä. Ystäväni nauttii kepeistä, mutkattomista ja joskus makeammistakin viineistä, jonka tiedän oikein hyvin. Ja vaikka yhteisellä ajallamme nämä maistuvat minulle aivan mainiosti, niin viinikaupoilla käydessäni omat mieltymykseni nostivat päätään ja kokeilumielessä valitsin toiseksi tuliaiseksi jonkun asiantuntijaraadin palkitseman, oletettavasti monitasoisemman viinin.
Pieleen meni se valinta, eikä vain siksi, ettei viini maistunut ystävälleni, muttei se tuona lempeänä kesäiltana kaikkien luonnon tarjoamien elämysten keskellä kaikessa monitasoisuudessaan maistunut minullekaan.

Ei ole mitään vaivaannuttavampaa kuin töissä vieras tai vapaalla ystävä, joka hämmentyy, kun ei mielestään ymmärrä valitsemaani viiniä. Kaikissa tilanteissa hienoin viini ei välttämättä ole kuitenkaan se paras viini.

Viinivalintani vaihtelevat vahvasti sesongin mukaan, ovat aina vaihdelleet, mutten ole oikein koskaan osannut selittää miksi. Valitsen useimmiten kuohu- tai valkoviinin, vaikka upeimmat viinikokemukseni ovatkin olleet punaviinejä. Lumettoman viime talven suosikki oli samppanja, varsinkin rosé, jota en yleensä osta. Punaviiniä en vapaa-ajalla tainnut juurikaan nauttia mutta valkoviini-valinnoissa näkyi myös jonkin asteinen vakavuus: Tammessa kypsynyt Soave, Itävallan runsaammat grüner veltlinerit ja Bourgognen chardonnayt päätyivät ostoskoriin. Sitten tuli korona-kevät ja eristys, eikä viiniä tullut erityisemmin nautittua taikka hommailtua, ja nyt kesän sekä terassien myötä maistuu taas ihan eri juomat.


Sitä vakavampaa ja hienompaa kuoharia meille laseihin kaadettuani iltamme lässähti hetkellisesti.
Odotusten mukaisesti viinin tuoksu ja maku olivat intensiivisemmät ja monitasoisemmat kuin edellisellä viinillä, mutta maun pituus yllättävän lyhyehkö. Tämä teki kokonaisuudesta hyvin epätasapainoisen ja hämmentävän, koska viiniä ei voinut jäädä fiilistelemään kun maku oli jo poissa. Seuraavalla huikalla tietenkin sama homma. Ystäväni järkyttyi viinistä. ”Miten tämä on näin kauheaa? Tässä ei ole mitään hauskaa?” Parhaimpani mukaan yritin kertoa miksi viini oli sellainen kuin se oli, vaikka varsinkin siinä hetkessä olin hänen kanssaan täysin samaa mieltä.
”Ei viinin tarvitse tällaista olla, se on kuitenkin ensisijassa seurustelujuoma. Deal with it.” Jatkoi ystävä motkotustaan ja jostain kaivettiin äkkiä prosecco pullo ja tuikattiin pakkaseen viilentymään.

Siinä se sitten kirkastui.
Niin paljon kuin hienojen viinien tarjoamaa tunne-elämystä rakastankin, niin yhtä paljon rakastan niitä toisenlaisia hetkiä vaikka juuri ystävien seurassa, jolloin keskiössä olemme me, eikä viini. Tällöin saattaa moni hienompi viini mennä harakoille kun tunteet ja elämys tilanteessa kumpuaa yhdessäolosta ja ihmisistä eikä viinin hienoudesta. Asiat pitää olla tärkeysjärjestyksessä.
Ehkä korona-kevät ja ihmiskontakti-vaje ovat hetkellisesti myös korostaneet tätä, ja siksi ostoskoristani onkin viimeaikoina löytynyt taas pitkästä aikaa proseccoa useammin kuin kertaakaan Suomeen muutettuani. Kesä tarjoilee muutenkin niin paljon aistivirikkeitä, että minua ei haittaa pätkääkään, kun viinilasissa on jotain mutkatonta ja viileää. Samoin kuin saunaolueksi valitsen joka kerta sen perus lagerin, mahdollisimman kylmänä.

Altistumme jatkuvasti kaikenlaisille aistiärsykkeille, joten on ihan ok karsia karsittavissa olevia taikka ylimääräiseltä tuntuvia virikkeitä pois. Terassilla kesäillan tarjoamasta ihanuudesta nauttiessa ei viinin tarvitse olla keskiössä. Syksyllä kun säät viilenee, illat pimenee ja elämänmeno talvea kohden taas rauhoittuu, on ihan eri asia avata se säväyttävä samppanja tai luihin ja ytimiin soljuva punaviini.

Joten syksyä odotellessa annan aisteilleni lomaa, antaudun täysin kesälle ja nautin juomani mielellään mahdollisimman mauttomana, kylmänä ja vielä jäillä, jos vaan mahdollista!

Hyvää kesää ja aurinkoa!
Kippis!
Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: