On muutamia viinialueita jotka koen haastaviksi, ja ihastuttava Alsace on yksi niistä. Vosges-vuorijonon vaikutuksista johtuen, pohjoisesta sijainnistaan huolimatta, Alsacen alue on ilmastoltaan Ranskan kuivimpia, ja yhdessä alueelle valikoituneiden, poikkeuksellisen aromaattisten rypälelajikkeiden kanssa, tuottaa usein omaan makuuni asteen liian öljyistä ja intensiivistä viiniä.
Alsacen viinialueelta löytyy lähes kaikki mahdolliset viinin viljelylle ideaalit maaperät. Laatuluokituksia on kolme; Stilliviineille Alsace/ Vin d’Alsace ja Alsace Grand Cru, sekä kuohuviineille Crémant d’Alsace. Viinit valmistetaan pääosin lajikkeittain, joista neljä valkoista, jalointa ja aromikkainta lajiketta dominoi: Riesling ja gewurztraminer joita ei muualla Ranskassa viljellä, sekä muscat ja pinot gris, toiselta nimeltään tokay d’Alsace, joka ei missään muualla Ranskassa tuota laadullisesti yhtä korkeatasoista viiniä kuin Alsacessa.
Naantalista löytyy mitä mainioin yhden naisen, Kirsi Hasslerin, viininmaahantuontifirma Wine Temple, jonka portfolio on varsinkin Saksalaisten viinitalojen puolesta yksi vaikuttavimpia Suomessa. Minulla on ollut ilo saada työskennellä Kirsin kanssa menneinä vuosina, ja vaikka yhteisytömme ei ole ollut siitä tiiviimmästä päästä, on hänen valikoimansa ja palvelunsa pettämätöntä.
Luonnollisesti samaan linjaan asettuu myös Kirsin ainoa edustus Ranskan Alsacesta, Domaine Schoffit, ja kun Kirsi otti yhteyttä kysyäkseen sopisiko minulle tapaaminen Alexandre Schoffitin kanssa, en epäröinyt hetkeäkään.
Schoffitin tilalla, joka sijaitsee Alsacen alueen viinipääkaupungissa Colmarissa, viinin parissa työskentelee kolme sukupolvea, joista viimeisintä edustaa viinin valmistuksesta vastaava Alexandre Schoffit.
Perheen yhteistyö on tiivistä, ja jokaisella on toiminnassa oma asemansa. Perheen 17 hehtaarin viinitarhat ovat jakautuneet 60km pituudelta pitkin Alsacen yhteensä 140km pitkää aluetta. Domaine Schoffitin parhaimmat viinit tulevat Thannissa sijaitsevalta, vulkaanisen maaperän omaavalta Rangen Grand Cru –tarhalta, jossa Schoffit viljelee rieslingiä, pinot gris´tä ja gewurztramineria. Rangen on Alsacen 51 Grand Cru-luokituksen saaneista tarhoista eteläisin, ja sen viineillä on erittäin hyvä ikääntymispotentiaali.
Domaine Schoffit tuottaa myös hienoja, jalohomeisia makeita viinejä, sekä lukeutuu yhdeksi Alsacen alueen arvostetuimmista Chasselas-viinin tuottajista. Chasselas tunnetaan Saksan puolella paremmin nimellä gutedel, ja Sveitsissä nimellä fendant. Chasselas on kotoisin Sveitsistä ja onkin Sveitsin viljellyimpiä rypäleitä; Ranskan Mâconnais’ssa sijaitseva Chasselas’n kylä on saanut nimensä rypäleeltä eikä toisinpäin, niin kuin yleensä. Aromeiltaan neutraali chasselas mielletään yleensä keskinkertaiseksi rypälelajikkeeksi jota viljellään maailmanlaajuisesti ja koska se kypsyy aikaisin, soveltuu se todella hyvin viljeltäväksi myös viileämmillä alueilla. Alsacen alueella, jossa tämän hetkinen viininviljelyala kokonaisuudessaan on noin 15 000 ha, oli vielä vuonna 1969 yli 1000 hehtaaria chasselas-köynnoksiä. Tänä päivänä chasselas’n viljelyala on vain n. 65ha eikä uusia köynnöksiä saa alueelle enää istuttaa, ettei se vie enempää tilaa jalommilta lajikkeilta.
Sveitsin vuosien myötä minulla on jonkinasteinen viha-rakkaus-suhde chasselas’n, koska siitä on hyvin helppo valmistaa erittäin neutraalia ja hapotonta viiniä, jota tarjottiin yleensä kaikkialla varsinkin, jos ruokana oli fondueta tai raglettea. Kuitenkin poikkeuksia löytyy, enkä yllättynyt lainkaan kun arveluni, että Schoffitin vanhoista viiniköynnöksistä kerätyistä rypäleistä valmistettu Chasselas erottuu edukseen, osoitaautuivat oikeiksi. Alexandre oli tavatessamme selvästi hieman jännittynyt, mutta jää murtui nopeasti ihastuessani Chasselas’n, jolla hän maistelun avasi. Itse en ainakaan osaa mainita mitään tiettyä aromia, josta Chasselas’n tunnistaisi, mutta tunnistettavan siitä tekee yleensä ennemminkin omintakeinen suutuntuma. Chasselas-rypäleissä on keskivertoa korkeampi hapokkuus ja pH, joten viini luonnollisesti läpikäy malolaktisen käymisen. Tällöin alkoholikäymisen myötä viiniin muodostuneet omenahapot muuntuvat maitohapoiksi, viinin hapokkuus laskee, se saa hieman kermaisen viskositeetin ja enemmän suutuntumaa. Valtaosalle kevyistä, hedelmäisistä valkoviineistä tätä valmistusvaihetta ei tehdä raikkauden maksimoimiseksi, kun taas punaviinien kohdalla tämä vaihe on normaalissa viininvalmistusprosessissa mukana.
Vaikka Schoffitin viinit tunnistaa Alsacen alueen viineiksi, on niissä kuitenkin omintakeista eleganssia. Viinien ohella yhtä suuren vaikutuksen minuun teki kuitenkin myös Alexandre; Vuosien varrella on tullut maisteltua viinejä useampien ammattilaisten ja viinintekijöiden kanssa sekä johdolla, ja jossain vaiheessa tapaamistamme havahduinkin siihen, kuinka ihailtavan taitavasti ja osuvasti Alexandre jokaista viiniään kuvaili. Tietenkin hän tuntee viininsä, mutten kuitenkaan voinut olla vaikuttumatta, kuinka itse viinejä maistaessani ja sanattomia havaintoja tehdessäni, sanoitti hän nuo kokemukset juuri niin kuin kunkin viinin koin.
Alexandren kohdalla oli aistittavissa se, miten perheessä puhutaan viineistä ja kuinka niitä opitaan.
Kertaakaan ei hän kertonut minulle viinin aromeista mitään, tai mille ruoalle mikäkin viini sopisi. Sitävastoin hän kuvaili jokaisen maaperälaadun vaikutusta viiniin, sen hapokkuuteen ja kuinka hapokkuus viinissä ilmenee, mikäli viini jossain kohdin antoi mineraalisen tai suolaisen tunteen, tai kuinka viinin jälkimaku käyttäytyi. Ja kaikki tämä hieman varovaisesti mutta tunteella, joka kertoi hänen puhuvan omasta kokemuksesta sen sijaan että olisi luetellut markkinointimateriaalia muistista.
On joka kerta yhtä sykähdyttävää ja mieleenpainuvaa kun tapaa niitä ihmisiä, joille viini on selvästi myös historia ja elämäntapa jolle heidän sydämmensä vahvasti palaa ja sykkii, eikä pelkkää bisnestä.
Tuo viinihetki Alexandren kanssa sytytti minussa pitkään sammumaisillaan olleen Alsace-liekin, ja seuraavan kerran kun on taas turvallista matkustaa Sveitsin perhettäni tapaamaan, on to do-listalla myös visiitti Alsaceen ja Domaine Schoffitille.
G’sundheit!
Anna