Jokainen meistä tietää ne sellaiset päivät, joiden päätteeksi pari lasia viiniä on oikein tervetullut ja korjaava liike.
Olin katsellut jääkaapin ovilokerossa jo pidempään killunutta pulloa jo useamman illan sillä silmällä, että onkohan vielä juotavissa vai lavuaarikamaa.
Vielä pari vuotta sitten olisin huitassut viinin sen kummempia miettimättä, mutta kyllä keski-ikäistyminen ja arki pienen lapsen kanssa saa harkitsemaan asioita erilailla.
Viini oli edullinen cremant Ranskasta, ei mitään erityisen laadukasta, kuitenkin perinteisellä samppanja-menetelmällä valmistettu. Tällöin toinen-, eli tässä tapauksessa hiilihappokäyminen, tapahtuu pullossa ja juomasta tulee kuplivaa kun käymisen sivutuotteena muodostuva hiilihappo ei pääse pullosta pois.
Yritin miettiä, koska pullo oli avattu enkä muistanut.
Tällä viikolla se ei ollut, viime viikko oltiin mökillä potemassa flunssaa.. Öööö.
Pari viikkoa sitten? Onko mahdollista?
Epäilytti. Tiesin, että käyttämäni kuohuviinipullon sulkija on hyvä, mutta silti.
–
Ymmärrettävästi, kuohu on kuohuviineissä ja samppanjoissa se juttu, jonka kautta niiden laatua ja kuntoa usein arvioidaan. Pääpiirteittäin on kaksi tapaa tehdä viinistä kuohuva; Ensimmäinen on jo mainittu pertinteinen- eli ns. samppanjamenetelmä, jossa hiilihappo jää käymisen myötä viiniin, ja toinen on karkeasti vähän kuin poreveden hapottaminen tai soda stream, eli hiilihappo lisätään jo valmiiseen viiniin. Näistä tunnetuin esimerkki on varmasti prosecco. (Ja nyt katkesi ajatuksenjuoksu, koska mietin vaan kuumeisesti, että mitä jos oikeasti laittais viiniä soda streamiin…)
Valmistustavalla on suuri vaikutus kuohun tyyliin; Perinteisellä menetelmällä kuohusta tulee hienostuneempaa ja runsaampaa.
Englanniksi kuohusta käytetään nimitystä mousse, joka kuvaa hienosti varsinkin laadukkaiden samppanjoiden kuohun rakennetta, joka on parhaimmillaan kuin eleganttia vaahtoa.
Viiniin syötetty hiilihappo aikaan saa taas paljon suurikuplaisemman ja sen myötä jopa agressiivisemman kuohun, joka saattaa lässähtää nopeastikin.
Kuohun määrään ja kestävyyteen vaikuttaa valmistustavan ja laadun lisäksi monta muutakin juttua: Viinin säilytys, viinin lämpötila, pullon avaustyyli, lasien puhtaus ja muoto jne. Usein pitkään kypsytetyn samppanjan kuohu voi olla hyvinkin vaisua, mutta tuote on silti edelleen huippukunnossa. Joskus edullisemman kuohuviinin kuohu on niin nimellistä, että lasiin kaadon jälkeen siitä ei ole enää mitään jäljellä.
Jokainen viini käyttäytyy erilailla, ja kuohun suhteen on aikalailla kuluttajan käsissä, missä raja kulkee sen suhteen, tulkitaanko viinin olevan kunnossa vai ei.
Kuohareiden säilyvyyttä mitataan jotakuinkin aina kuohun säilyvyyden mukaan.
Töissä tämä tulee ihan perustellusti vastaan ja kuohujuomista syntyykin hävikkiä reippaasti muita viinejä enemmän.
Yleinen suositus kuohuviinipullon sulkijalla suljetun kuoharin säilyvyydestä on pari päivää ja samppanjalle pari päivää enemmän. Viinin määrä pullossa vaikuttaa kuohun säilyvyyteen paljon mutta se, mistä ei ole mitään apua, on urbaanilegenda lusikka kuoharipullon ”sulkijana”.
Alkuviikon iltoina tekee yllättävän usein mieli samppanjaa.
Olen yrittänyt aikuistua ja ostaa ihania puolikkaita pulloja, mutta jotenkin se normikokoinen kuitenkin kotiin kulkeutuu. Sitten loppuviikko kuluukin nopsaan, joskus seuraavakin, ja avattu samppis vatkaa jääkaapin ovessa, kunnes otan sen mökille mukaan lauantain lounasta upgradeimaan tms.
Mutta tämä toimii minulle hyvin, kunhan vain tiedän, että viini on hyvä ja laadukas ilman kupliakin.
–
Joten otin kaapista viinilasin ja poistin pullosta sulkijan. Odotin poksahdusta mutta sitä ei tullut, pienehkö pihahdus vain.
Jaa, flättiä siis. Eipä mikään ihme kun on taas pari viikkoa vatkannut siinä jääkaapin ovessa.
Kaadoin viiniä lasiin ja yllätyin!
Viini ei kuohunut, mutta lasissa kimalteli kuplia.
Maistoin viiniä ja yllätyin lisää!
Viiniä suussa pyöräyttäessäni kuohua oli yllättävän paljon.
Pakko myöntää että ajatukseni viinin laadusta muuttuivat aikalailla ja varsinkin tuona iltana se maistui jotenkin erityisen hyvältä.
Santé!
Anna