Kuuluuko sokeri viiniin?

Sweet!
Kuivat viinit on hallinneet viinimaailman trendilistan kärkeä jo todella pitkään.
Nyt näkyvissä on kuitenkin muutos, kun lempeämmät makuprofiilit alkavat viedä suosion.

Juomien maailmassa on jo kauan ihmetelty kuivan makuprofiilin dominointia viineissä, kun taas kaikissa muissa juomissa makeus sallitaan tai sitä jopa odotetaan juomalta.
Kontrollin siivittämä nousukausi ja laihuuden ihannointi jätti jälkeensä kaloreiden laskennan jolta ei viinikään välttynyt, ja vaikka trendinä tämä tuntuu hiipuneen jo kauan sitten, kuulee vieläkin satunnaisesti lausahduksia, kuten ”kuivemmassa on varmaan vähemmän kaloreita, otetaan sitä” tai ”minä juon vain kuivia viinejä”.
Sokeri viinissä ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen juttu kuin muissa juomissa.
Kuivakin viini saattaa sisältää enemmän sokeria kuin suu maistaa: viinin happorakenne ja valmistustapa, alkoholin määrä tai jopa lämpötila vaikuttavat makuelämykseen, jolloin asiantuntijankin saattaa olla vaikea hahmottaa sokerin todellista määrää viinissä.
Kuivaa makuprofiilia odotetaan usein vain valko- ja kuohuviineiltä, punaviini taas puolestaan saa olla runsas ja hillomainen, mikä yleensä tarkoittaa makeutta peittyneenä runsaamman makuprofiilin ja tanniinin alle.

Mutta markkinat muuttuu.
Viimeiset 10 vuotta makuprofiililtaan selkeästi makeampi prosecco on kasvattanut suosiotaan ja onkin vienyt kuohuviinimarkkinoiden kärkisijan preinteisillä samppanjamenetelmillä valmistetuilta kuohuviineiltä.
Koronavuosien myötä puolimakeat italialaiset Stella Rosa-viinit ohittivat vuosikausia yhdysvaltojen maahantuontitilastoja hallinneen australialaisen Yellow Tailin.

Suomessakin on muutoksia nähtävissä.
Riesling-buumin myötä myös sokeri on hiipinyt takaisin viinilaseihin. Korkean ja terävän hapokkuutensa takia rieslingissä ei jäännössokerin määrää vaan niin helposti havaiste, koska se tekee kokonaisuudesta enemmänkin tasapainoisen kui makean.

Vuoden viinit-kilpailussa vuoden samppanja-tittelin pokkasi tänä vuonna yllätyksellisesti Taittingerin puolikuiva Nocturne cuvée.
Viini ei sinänsä maistu makealta, mutta sokeri tuo viiniin aavistuksellisen lempeyttä ja lisäpyöreyttä kuiviin samppanjoihin verrattuna. Astetta makeamman makuprofiilin myötä viini onkin yllättäen täysin kuivia versioita monikäyttöisempi ja toimii niin aperittvina, pääruoan viininä kuin jälkiruoankin kanssa.

Miksi viinien makeudesta tai sokerista viinissä keskustellaan sitten niin paljon?
Jäännössokerilla on helppo peittää puutteita viinissä, tasapainottaa sitä, sekä lisätä täyteläisyyden vaikutelmaa. Historiassa, kun laaduntarkkailu ei ollut niin säädösteltyä kuin nykyään, onkin näin tehty ja vaikka maailman arvokkaimmat ja arvostetuimmat viinit ovatkin makeita, yhdistetään helposti makeus viinissä laaduttomuuteen.

Kuivien viinien valmistaminen ei jätä viinin valmistajalle varaa virheisiin ja jäännössokeriton lopputulos paljastaa pienimmätkin laatu – ja valmistusvirheet. Ruokiin yhdistettäessä jäännössokerittomat viinit on armottomia omalla tavallaan. Pienikin jäännössokerimäärä viinissä tekee siitä ruokaan yhdistettäessä joustavamman ja mukautuvamman.
Sokeri myös auttaa viiniä säilymään ja viinin ikääntyessä mahdollistaa taas uudenlaisten aromien muodostumisen.

Mitäs nyt sitten?
Ei välttämättä mitään uutta, paras viini olkoon edelleen se mistä itse eniten tykkää,
mutta kannustaisin ennakkoluulottomuuteen varsinkin, jos ravintolassa suositusviini on makeampi vaikka oma viinimaku kuivempaa suosisikin. Saatat yllättyä positiivisesti!